Bela on monen muun koirani tapaan tuontikoira, minä kun niin tykkään reissata maailmalla saksanpaimenkoirien perässä. Tällä kertaa kävin vierailemassa yhdellä hollantilaisella kasvattajalla tutustumassa hollantilaisiin schäfereihin viikonlopun ajan. Noh, loppujen lopuksi tutustumisesta ei tullut mitään, koska Carolienella olikin yhdeksänviikkoisia pentuja talossa. Belan lisäksi kotia odotti vielä sen toinen veli, jota oltiin tulossa hakemaan muutaman päivän aikana. Belakin oli varattu, mutta varaus oli peruutettu tuntemattomista syistä. Niin siinä sitten kävi, että taas palasin kotiin uusi koira kainalossa, enkä ehtinyt edes tutustua sakutoimintaan! Hmph.

Belan kasvattaja on myös vannoutunut Stephen King fani, joten pentueen teemana oli Kingin kirjoittama Musta Torni -kirjasarja. Kutsumanimen otin (tittididii) jälleen TV-sarja Supernaturalista. Siinä oleva Bela-hahmo on kylläkin aika ilkeä tyyppi, mutta silti kiehtova hahmo. Meidän Belamme ei kovinkaan ilkeä ole, mutta ehkä siitä löytyy hieman Supernaturalin Belan ilkivaltaa... Nimihän on enne ja niin päin pois.

Ilkivaltaa tosiaankin. Bela oli pentuna nimittäin kova varastelemaan tavaroita ja piilottamaan niitä ympäri pihaa. Piiloon ovat päässeet muunmuassa kännykkä, kenkiä, pipoja... Onneksi maahan kaivaminen on jäänyt pois tytön kasvettua aikuiseksi, mutta vieläkin varastelua ilmaantuu. Sen huomaa etenkin herkkujen kanssa: jos toisella on ihana luu, niin Belan täytyy saada se, vaikka sillä olisi myös oma. Niinhän se on, että toisten ruoat ovat aina parempia ku omat. Näin myös Belan mielestä. Yleensä herkutteluhetki päättyykin siihen, että koirakatras jahtaa Belaa pihaa ympäri yrittäen saada nartun varastaman luun takaisin.

Tyttö on perso toisten luille, mutta ei yleisesti ruualle. Se on vähän huono syömään, ja kesäsin sen voisi luulla potevan välillä anoreksiaa vähän syömisen ja hirveän liikkumisen johdosta. Tähän on onneksi auttanut se, että ruoka otetaan pois heti, jos ei syödä ja tarjotaan sitä uudestaan vasta seuraavalla ruoka-ajalla. Ruoka ei toimi myöskään motivointina, koska tyttö kiinnostuu treeneissä enemmän kivestäkin kuin lihapullasta.

Motivointina käytän makupalojen sijasta leikkimistä ja kehuja/rapsutuksia riippuen tilanteesta. Belan kanssa ei pelkät kehut yleensä riitä, joten sen kanssa treenatessa pitää olla kuin lottovoittaja aina. Tyttö pitää kuitenkin treenauksesta, joten sen kanssa pystyy treenata kauemmin kuin muiden kanssa. Keskitymme Belankin kanssa palveluksessa suojeluun. Bela itse ei ole sen suojelevampi yleensä kuin saksanpaimenkoira yleensäkään on, mutta treenatessa se on näyttänyt kykynsä.